Kaksi päivää lähtöön.

Kuka ihmeessä päätyy lähtemään vaihtoon vahingossa? Ainakin minä, ja tämä on naurettavaa. Minä en ole se elämyksiä janoava reppureissaaja, joka halveksuu paketti- ja seuramatkoja. Koska mahtavintahan on se, kun saa tehdä kaiken mahdollisimman vaikeasti ja epämukavasti, vai mitä.

Pakettimatkat ovat mahtavia. Ihan totta. Kaikki on niin helppoa. Tämä ei ole pakettimatka, ja siksi vähän jännittääkin. En olisi ikinä uskonut vapaaehtoisesti lähteväni ulkomaille, yksin, kauas kotoa. Ty-pe-rää!

Nyt olen kuitenkin lähdössä, käsimatkatavarat ovat levällään lattialla eivätkä suostu näköjään siirtymään laukkuun, joka saattaa olla liian iso, ja missä on mittanauha kun tarvitsisi. Matkalaukku on koepakattu jo viikko sitten ja uusi karsinta tehty sen jälkeen kahdesti. Olen ylpeä sen painosta, joka on viisi kiloa alle maksimin, sekä siitä, kuinka tiiviisti se on pakattu.

Enää muutama päivä ja oikeastaan haluan jo lähteä, pian-pian, toteuttamaan omalla mittakaavallani hurjia suunnitelmia seuraaville viidelle kuukaudelle.
Erasmus-meininki on käsite, jota kammoan näin vanhana ja väsyneenä. Päinvastoin toivon, että alkoholinkäyttö vähenisi entisestään ja voisi omaksua hieman terveellisemmän elämän.
Niin, minulla on muita tavoitteita, mutta niistä myöhemmin.