Jatkuu:

http://imagodisco.blogspot.com/

Lisätkää listallenne :)

Viimeisiä viedään

Suunnilleen viikko jäljellä keskiviikkoon ja paluuseen. Taas ovat ne ihmiset vaihtuneet, joiden kanssa viettää eniten aikaa. Jotkut niistä, joiden kanssa oli aluksi, tuntuvat jotenkin vierailta eikä heille osaa oikein puhua mitään.

Eilen oli reggae-baari Juulsin järjestämä reggae boat party ja oli vähän henkilökohtaisesti kamalaa mutta onneksi muilla oli kivaa. Oli myös tietenkin elämys nähdä Gozon ilotulitukset jostain kaukaa mereltä. Olimme ankkurissa Cominottolla, mikä on pienen pieni saari Cominon vieressä. Pilvenpolttajien omaa musiikkia, tanssia, nukkumista ja kallista kaljaa. Mutta tulipa koettua ensimmäinen boat partykin.

Kolme sivua esseetä tekemättä ja voi ei, toivottavasti sitä ei pitänyt palauttaa tänään.

Lähetin äidin nimellä ja kotiosoitteella varustetun postipaketin menemään tänään. 6,5 kiloa kenkiä ja muuta kivaa kevyempi matkalaukku tulee olemaan ihan kiva asia. Mutta eiköhän silti tule ongelmia saada kaikki mahtumaan.

Luulen, että olen valmis lähtemään täältä juuri silloin kun pitää, vaikka paluu tuskin on helppo. Kotona on erilainen elämä ja asiat, joita pitää-tehdä ja pitää-olla. Mutta se on varmaan ihan hyvä.
Tavallaan tahtoisin ottaa tällaisen irtioton uudestaankin, mutta saa nähdä.

Kokeet ja Sinkkuelämä

Kaksi koetta takana, viimeinen edessä. Tähän mennessä ovat olleet ihanan helppoja. Tai ei varsinaisesti liian helppoja, mutta kovin mahdollisia päästä läpi.

Personification of Evil -kokeessa oli kolme vaihtoehtoista esseetehtävää, joista kaikki olivat "comment upon this paragraph from the catholic catechism". Kirjoitin jotakin kukkua liittyen siihen, että miten kaikki spiritismit, horoskoopit, luonnonparannus ja magian harjoittaminen ovat kirkon näkemyksen mukaan satanistisia rituaaleja joita pitäisi välttää.

Sociology of Gender -kokeessa oli kiitettävän paljon vaihtoehtoja: esseeaiheita oli noin 10 joista piti valita yksi (!). Kirjoitin gender-sukupuolen kehittymisestä sosialisaatioteorian kautta. Oli myös käsitteenmäärittelyjä, piti valita viisi noin kymmenestä.

Taidehistorian koe on tiistaina, enkä usko läpipääsyyn ihan hirveästi. Mutta saa nähdä, voi sitä yrittää. Kreikkalaiset vaasit ja torsot, kuinka mielenkiintoista. Mitä ihmettä oikein ajattelin pari kuukautta sitten?

On muuten hassua, millaista oppia täällä saa. Koska kaikki on englanniksi, käsitteet ja ajatusketjut liittyvät nimenomaan englannin kieleen, ja niitä on välillä hirmu vaikeaa yrittää kääntää suomeksi, koska sitten menee kaikki sekaisin. Olen yrittänyt välillä selittää opiskeluista jotakin suomeksi jollekin, ja huomannut sen äärimmäisen vaikeaksi. Se tuntuu todella omituiselta: että tavallaan itsessä olisi joku erikielinen persoonallisuus, jolla on eri ominaisuuksia kuin sillä toisella.

--

Pari päivää on ollut vähän alakuloinen olo sosiaalisten suhteiden takia, mutta eilen oli äärimmäisen kiva päivä ja ilta. Koe meni aamulla hyvin, söin hyvän lounaan, otin aurinkoa, juoksin salilla monta kilometriä vaivatta ja illalla menin Idan kanssa kahville ja meillä oli hyvät keskustelut. Sitten kymmenen hengen porukalla katsomaan Sinkkuelämää 2 ja kuoharin kanssa rannalle, mistä Pacevilleen.

Sinkkuelämää oli muuten vähän huono, mutta kiva katsoa koska hei, se on Sinkkuelämää. Mutta voi kapitalismi ja materialismi sentään, oli aika naurettavaa pelleilyä välillä. Saran mielestä siinä oli itseironiaa, mutta minun mielestä se ei ainakaan tullut selvästi esille koska minä en sitä huomannut.

Nordic Barissa on koko Pacevillen bilealueen humalaisimmat ihmiset. Johtunee siitä, että monet niistä ovat pohjoismaista porukkaa, mutta huh. Jee: dj soitti Lenan Satelliten kun pyysin. Uuh. <3

Koeviikolla on hyvä kirjoittaa blogia kun pitää vältellä opiskelua

Huomenna on koe, johon ei oikein voi ihan hirveästi enää lukea - näyttää siltä, että samat esseekysymykset kysytään suunnilleen joka syksy ja kevät.
Sepp on pelastaja. Jos emme olisi sattumalta törmänneet tänään, en olisi tajunnut ettei huominen koe välttämättä olekaan siellä, missä luennot ovat, eikä samaan aikaan. Välillä sitä miettii, kuinka törppö oikein onkaan.
Torstainakin on koe, mutta onhan siihen vähän tyhmää lukea jos on sitä ennen toinen koe - ja työläin koe on viikon kuluttua, mutta siihen nyt olisi tosi tyhmää lukea jo nyt koska ei niin paljon asiaa voi pitää päässä kerralla. Tulos? En tee oikein mitään minkään eteen. Jännittää silti aika paljon. Rakastan ristiriitaisuuksia.

Viime yönä en nukkunut kovin hyvin ja uskoin, että minun sängyssä on näkymättömiä kirppuja jotka pistelee välillä. Nyt en tiedä, oliko se totta vai ei ja kuvittelinko, aamulla vein kuitenkin petivaatteet ulos.

Olen yliopistolla ja päähän kopsahti hetki sitten pähkinä tai hemmetin kova marja. Vaarallista.
Kävimme Saran kanssa syömässä Pashassa, joka on mukava lounaspaikka yliopiston vieressä. Olen viime aikoina laiminlyönyt Meet'n'eatia, mistä yleensä haen kahvin aamuisin, ja omistaja on jo pitkään muistanut ulkoa, että otan aina kahvin maidolla mukaan ilman sokeria. Se on hyvää kahvia, paitsi että silti odotan oikeaa kahvia aika paljon.

Viime postauksen järkyttävästä vali-valista huolimatta (sitä oli myös aika paljon rivien välissä jos huomasitte) voisin viihtyä tässä yliopistossa pidempäänkin, luulen. Jos täällä olisi ystäviä, mikäs täällä olisi ollessa. Toisaalta en ymmärrä, miten tänne voisi jäädä loppuiäkseen, jos on joskus asunut muualla.
Suuri puute on mielestäni vaihtoehtokulttuurit. Ylipäänsä vaihtoehdot. Täällä on kuitenkin ilmeisesti sellainen kaikki-tuntevat-kaikki -meininki, poppimusiikki soi ja sama lista kaikkialla. Katukuvassa ei näy kovin monenlaista pukeutumista tai hiustyyliä. Erikoisin tyyli on ehkä ollut maltalaisella tytöllä, joka on värjännyt hiuksensa varmasti sata kertaa saadakseen siitä vaalean(keltaisen), samoin hän meikkaa ihonsa huomattavasti vaaleammaksi. Olen myös nähnyt joillakin miehillä pitkät hiukset, ja nekin lähinnä doom metal -keikalla.

Ranskalaisia.

- Maltan olisi pitänyt päästä Euroviisujen finaaliin
- Euroviisujen semifinaalit ja finaali olivat ehkä paras asia viime viikkoihin
- Ensi viikolla on kokeita enkä oikein ole ollut motivoitunut opiskelija
- Tahtoisin ehkä jo kotiin koska
- Ärsyttää välillä ihan jumalattomasti kaikki täällä, lähinnä ihmiset

Lento!!

Moi. Lennähdän Suomeen 23.6. iltapäivällä. Saa tulla hali-rutistamaan. Seuraavana päivänä otetaan vastaan lounasseuraa Turussa. ;)

Kesti kyllä aivan liian kauan jahkailla sen kanssa, mikä lento otetaan. Päädyimme Saran kanssa tulemaan samalla lennolla.
Tämä on ihan hyvä, ehtii asettautua kesäasuntoon melkein puoleksitoista vuorokaudeksi ennen kuin pitää lähteä juhannuksen viettoon - ja todennäköisesti AJAA AUTOLLA oikeanpuoleista tietä. Ää.

2246:n tytöt lähtevät huomisaamuna, tänään on läksiäiset. Silja jää kyllä vielä, mutta muiden lähtö on aika iso juttu, koska heidän kanssaan olen ollut ehkä eniten viime aikoina.
Koska heillä on ollut lähtötohinoita viime aikoina, ovat omatkin ajatukset alkaneet mennä sitä rataa, vaikka itse asiassa vasta kohta alkaa suurin rutistus: kokeet ja tehtävien palautukset. Ja se mitä haluaisi ja jaksaisi tehdä on koepakkaaminen. Rakastan pakkaamista. Ja olen vähän huolissani siitä, mitä mahtuu mukaan.

Kokeiden jälkeen lupaan itselleni pyhästi tehdä niitä asioita, mitä tulin tänne tekemään. Miettiä asioita, kuten uutta alaa ja muita lähitulevaisuuden ratkaisuja.

Odotan juhannusta ihan äärettömän paljon, mutta olen kuullut että Suomessa on ehkä paljon hyttysiä. Hyi! Eihän?

Sisilia

Sisiliareissu oli vähän rankka mutta sen arvoinen. Ainakin erilainen matkakokemus. Nyt tiedän myös kokemuksen kautta, että matkaseura kannattaa valita tarkkaan. Julialla ja minulla oli hauskaa, mutta tapamme hoitaa asioita ja asiat, joita reissulta halusimme, olivat aika erilaiset. Olimme päivisin suurimmaksi osaksi hiljaa omissa ajatuksissamme ja katselimme nähtävyyksiä, mikä oli toisaalta hyvä. Minulla siihen vaikutti myös se, että jatkuva kommunikointi englanniksi on väsyttävää, ja siihen päälle se, että Sisiliassa pitää asioida italiaksi, on rankkaa. Siis kumpikaan meistä ei ole opiskellut italiaa, mutta onneksi on olemassa elekieli ja muutama espanjan kurssi, millä on tullut istuttua.

Ensimmäisen yön (tai noin viisi tuntia) nukuimme Trapanin lentokentällä saavuttuamme Sisiliaan. Vähän ennen aamukuutta lähti turha bussi Trapanin keskustaan - olisimme myös voineet ottaa suoraan Palermoon menevän kyydin. Palermoon kesti puolisentoista tuntia, josta suora vaihto Catanian bussiin, 3 tuntia. Oli mahtavaa katsella auringon nousevan vihreillä rinteillä, kallioilla ja kukkuloilla, mitä riitti maantien laidoilla.

Matkasimme siis aamun aikana suunnilleen saaren päästä päähän. Catania oli ihan nätti kaupunki ja hostelli (Agora hostel) oli aika siisti. Kahdeksan hengen nais-dormissa meitä oli kahtena yönä onneksi vain kolme, ja sekin ranskalaistäti meni nukkumaan ja heräsi samaan aikaan meidän kanssa, joten olosuhteet olivat aika ihanteelliset nukkumiseen.

Cataniassa huomasin aika pian, että italialainen/sisilialainen kulttuuri ei ehkä olisi pidemmän päälle minua varten. Mopoilla tai autoilla ohi päristelevien miesten ällöttävä tuijotus, huutelu ja viheltely alkoi ihan-oikeasti ahdistaa hyvin aikaisin. Ihan sama mitä he sillä yrittävät sanoa, minun mielestä se on aivan helvetin törkeää, epäkunnioittavaa ja esineellistävää.

Toisena varsinaisena päivänä herätys oli kuuden jälkeen aamulla ja lähdimme tsekkaamaan paikallista tulivuorta. Oli aivan järjetöntä, että julkinen linja-autoyhtiö järjesti Etnalle vain yhden vuoron koko päivänä. Bussi lähti kahdeksalta aamulla, kökötti vuorella kuusi tuntia ja lähti takaisin neljältä. Ihan jännää, kun ottaa huomioon kuinka paljon turisteja siellä käy.
On ehkä myönnettävä, kuinka noloja me olimme: olisi voinut olla mahdollista tajuta, että koska olemme menossa KORKEALLE VUORELLE, siellä SAATTAA OLLA KYLMÄ. Bussissa katselimme kaikkia muita ja ihmettelimme, kuinka täydellisiä idiootteja oikein olimme: muilla oli farkut, toppa- tai tuulitakit ja vaelluskengät. Meillä ei. Jouduin sitten ostamaan erittäin kalliin ja ruman hupparin.
Mutta oli se hieno vuori.

Kolmantena päivänä heräsimme myös kuuden jälkeen ja lähdimme Taorminaan. Kaunis, kaunis kaupunki ja hullun paljon turisteja. Maisemat olivat kovin hienot. Otimme hölmöjä valokuvia muinaiskreikkalaisessa teatterissa.

Illalla lähdimme vielä Palermoon, jonne olimme varanneet hostellin (Hotel Firenze) vasta edellisenä iltana. Meillä oli hyvin edullinen kahden hengen huone, mikä oli mahtavaa, mutta huoneen parveke oli tietysti erittäin vilkkaan baarikadun varrella. Kun ajattelimme vihdoin alkaa nukkua, mietin, että toivottavasti baarit sulkisivat kahdelta eikä neljältä, sillä parvekkeen ovet eivät pitäneet kovaa musiikkia poissa ollenkaan. Nukuimme silti äärettömän hyvin, ehkä aikaisten herätysten ja tuntikausien kävelemisen takia.

Seuraavana päivänä shoppailimme ja kiertelimme kaupungilla ja lähdimme takaisin lentokentälle kaikki mahdolliset vaatteet päällämme, sillä jostain kumman syystä pelkäsimme, että nyt laukkumme olivat painavampia kuin RyanAirin sallimat 10 kiloa.

Siinä oli sitten reissaamiset ainakin seuraavalle vuodelle, nimittäin rahatilanne on nyt ennätysmäisen katastrofaalinen. Vielä pitäisi muutama sata nipistää paluulentoon, mitä en ole vielä varannut.

Kuvat on päinvastaisessa järjestyksessä, koska Blogger kiukuttelee tänään. Lisään ehkä myöhemmin enemmän.
Ps. Johanna Tukiainen on seonnut lopullisesti ja mennyt kihloihin jonkun äijän kanssa, jonka se on tuntenut kolme päivää? (Hei kyllä mä seuraan uutisia, vai.)

Taormina.

Catania.

Taidetta. Taormina.

Catania yöllä.

Kelle tulee mieleen Twin Peaks, käsi ylös! Etna.

Etna.

Ei kelkkailla sitten! Etna.

"Malta goes Sicily".

Pojat ei oo koskaan nähny kameraa.

"Malta goes Sicily" osa miljoonannes.

Taideh'moo!

Barcelona

Rakastuin vähän tuossa viime viikolla.

Barcelonaan. Aivan äärettömän kaunis hippikaupunki, jossa ihmiset eivät näytä toistensa kopioilta ja meikatut miehet voivat kulkea käsi kädessä. Katusoittajat soittivat omituista musiikkia omituisilla soittimilla, ohikulkijoilla oli aina aivan hoopot ja mukavannäköiset housut. Löysin Sparin ja kävin ostoksilla. En ostanut ensimmäiseltä enkä kymmenenneltäkään thaihierojalta hierontaa rannalla. En mennyt Sagrada "Sangria" Familiaan sisälle, koska se oli liian kallista eikä ehkä sen arvoista, Dennis oli sanonut (Maarten kyllä haukkui myöhemmin hulluksi naiseksi, kun en mennyt maailman kuuluisimpaan kirkkoon sisälle).

Kävelin Parc Güellissa, valtavassa puistossa kukkulalla ja sinne pääsi nousemaan monilla liukuportailla. Ja niitä puita oli paljon ja kaikki oli vihreää! Tajusin, kuinka hirveän tärkeitä vihreys ja metsä ja puut ovat minulle (Maltalla on kovin vähän puita ja nyt kaikki ns. luonto on jo melkein keltaista). Kävin katsomassa härkätaistelua vaikken oikeastaan halunnut, ja se oli ihan hirveää ja vähän alkoi vihastuttaa. Oli jotenkin irvokas se koko tapahtuma, ja ihmiset nauroivat ja minua oksetti: ensin se härkä huumataan ja stressataan vihaiseksi, sitten sitä tökitään piikeillä niin että se vuotaa verta, ja kun se on heikko, joku helvetin julkkis tulee ja tekee täyskaadon ja kaikki hurraavat. Ja tämä tapahtui kuusi kertaa, luulen (jäimme näkemään vain puolet), samalla kaavalla mitään muuttamatta, kuin huono pornoelokuva. Ja niin monta elämää lopetettiin niin niin turhaan.

Majapaikkamme oli Hip Karma hostel, joka oli älyttömän siisti, mukava ja savuton. Suosittelen ehdottomasti jos tahtoo hyvää halvalla.
Viimeisenä iltana joimme maailman kalleimmat ja isoimmat sangrialasilliset, koska halusimme olla hyviä turisteja, ja sitten alkoi kaatosade joka jatkui vaimeampana vielä seuraavana päivänä, kun piti lähteä hostellista pois eivätkä kaikki vaatteet olleet vielä kuivia. Kävimme H&M:llä ja olin ällöttävän onnellinen siitä. Kävelimme koko päivän sateessa eikä Picasso-museo ollut edes auki. Lähdimme ajoissa lentokentälle koska oli kylmä, märkä eikä mitään tekemistä, enkä nukkunut sinä vuorokautena viittä minuuttia pidempään.

Kymmenen tunnin kentällä nuhjailun jälkeen koneen noustessa otin Siljan käsivarren pihtiotteeseen ja pelkäsin enemmän kuin koskaan, että nyt on liikaa turbulenssia eikä konetta saa kohta enää vakautettua ja se on sitten siinä. Se oli erittäin omituista pelkoa, hirveän absurdia, sillä vaikka olin oikeasti todella paniikissa, tajusin samalla että pelko on tyhmää, koska en voi itse mitenkään vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu.

Vähän karmaisee ajatus, että ennen kesäkuun loppua täytyy lentää vielä kolmesti. Mitenkä sitä vanhetessaan hankkii itselleen enemmän ja enemmän pelkoja?

Rakkautta on, ettei jää auton alle.

Turistikuva, Arc de Triumph.

Turistikuva, SPAR!!

"Hei siellä, mulla oli ikävä".

Rakkautta on olla toisen aurinkovarjo.

Iso mies La Ramblalla.

Metrotunnelissa on tunnelmaa.

Jooo ei menty sisälle, deal with it.

Mutta oli se ihan kiva.

Härkä-areena.

Tää jätkä on mun idoli, jos se pääsee tuosta pois ilman lommoja. Huom. mäkinen maasto.

                                                  Kaupunkimaisemaa Parc Güellin päältä.

Hajatuksia

En tiedä miksi, mutta olen alkanut ajatella Suomea aika paljon, vaikka ei yhtään pitäisi. Olen nostalgisoinut viime-, edellis- ja sitä-edelliskesää ja kuinka ne varmaan olivat elämän parasta aikaa (muka?). Olen ajatellut ystäviä Suomessa ja sitä kuinka korvaamattomia niin monet on. Katselen kerran päivässä ex-työkkärin tarjontaa ja murehdin raha-asioita ja jännitän ensi kesää ja syksyä ja mietin, hakeako pidempiaikaisia töitä vai lähteä opiskelemaan lisää.
H sanoi, että älä ala vielä valmistautua lähtöön. Se on ihan totta, mutta kun on niin paljon lähtöjä, aika juoksee eikä mitään saa tehtyä. Ruth lähti, Stefania lähti ollessani Barcelonassa, Martan läksiäiset olivat perjantaina. On raivostuttavaa, kuinka ajattelemattomia ihmiset ovat välillä.

Meillä on täällä Garden Viewssa käytännössä kaksi ryhmittymää (tietysti jonkinlaisella liikkumavaralla, mutta pääpiirteittäin). Eurooppa on jaettu suunnilleen keskeltä kahtia itä-länsi -suunnassa: syksyllä tulleet, "vanhat", ovat pääasiassa italialaisia ja espanjalaisia, jotka ovat sitä mieltä, ettei bileet ole bileet jos niissä ei huudeta ja riehuta hulluna. Me "uudet" olemme lähinnä Saksasta, Itävallasta ja Suomesta, ja arvostamme ehkä kämppäbileissä enemmän keskustelua emmekä pidä järjetöntä huutamista aivan tarpeellisena.

Koska me uudet ja "tylsät" olemme pikkuhiljaa ottaneet ylivoima-aseman (vanhoista iso osa on lähtenyt alkukevään aikana), bileet ovat ehkä hiljaisempia, ja italia-espanjatyttöjä masentaa kun on hirveän tylsää, ja sitten kuitenkin on pakko tulla yhden läksiäisiin sitä toitottamaan. Joskus tosiaan muistaa, että suurin osa täällä on nuorempia ja asuvat kotimaassaan vielä kotona.

No, Martan läksiäiset eivät menneet aivan mahtavasti, mutta eipä Marta sitten päässyt edes lähtemään. Tieto lennon peruuntumisesta Barcelonaan tuli tuntia ennen kentälle lähtöä.

Toivottavasti keskiviikkoon mennessä Vulkaaniset Tuhkat (tm) ovat jossain kaukana, sillä mielelläni voisin lentää Sisiliaan.
On myös jännää, kuinka suomen kieli tuntuu käyvän yhä huonommaksi. Jotenkin tuntuu, että on niin kaukana siitä, eikä oikein osaa kirjoittaa hyvin. Tankerosuomea kyllä. Vähän tyhmää on myös se, ettei englantikaan täällä suorastaan parane, koska joutuu vähän yksinkertaistamaan ilmaisua puhuessaan monille kavereille, eikä edes satu viettämään aikaa brittiläisten, yhdysvaltalaisten tai maltalaisten kanssa (kannattaa siis valita kaverinsa tarkkaan ;)). Tankeroenglantia siis myös. Yhtä tankeroa tämä elämä, sitten.

EDIT: Nostin juuri äsken ensimmäisen kerran opintolainaa ja se oli ihan hirveää. Näen mielessäni itseni velkavankeudessa vielä 120 vuoden päästä.

Lähtöjä, paluita (onpa hieno epäsana)

Varasin sitten lennot Sisiliaankin. Olemme siellä Julian kanssa neljä päivää ja yritämme saada vuokrattua auton. Se olisi vallan mahtavaa, etenkin kun allekirjoittaneen ei tarvitse ajaa. 12.5. on lähtö.


Tämän viikon lauantaina on kuitenkin ensin vuorossa Barcelona. Koska Jyväskylä-vappu jää hyvin harmittavasti väliin tänä vuonna, on ihan hyvä vaihtoehto olla Espanjassa.

Ainakin yksi lentolippu pitäisi vielä ostaa, nimittäin paluulento Suomeen. Jotenkin olen halunnut vähän lykätä sitä, koko ajatusta että kohta täytyy palata siihen oikeaan elämään kaikkine arkihuolineen. Tämä välitila on nimittäin uskomattoman rentouttavaa ja mahtavaa. Tämä aika oli juuri oikea, ja oli paras päätös lähteä.

Toisaalta, tiedän että kotomaassa odottaa kasa aivan ihania ihmisiä, joita on välillä ollut ikävä ja joiden olemassaoloa osaa ehkä nyt arvostaa vielä enemmän. Ja hei, kiitos Tatun, mua odottaa myös lippu Lady Gagan keikalle lokakuussa!

Vaikka ikävä tätä elämää ja varmasti joitakin ihmisiä kohtaan tulee, niin aikansa kutakin. Salla saattoi sanoa niin palattuaan omasta vaihtovuodestaan, ja se oli hyvin sanottu.
Lupaan pyhästi, etten kuulu niihin palaaviin vaihtareihin, jotka sanovat, että olipa tylsää tulla Suomeen koska Suomi on tylsä ja nähty. :)

Käyn myös koulussa.

Koko Garden View on hiljainen, koska kaikki koe- ja tehtäväaikataulut ovat tulleet ja yhtäkkiä kaikki ovat alkaneet tekemään hirveästi töitä. Itsekin päätin ryhtyä yhden teologian tehtävän kimppuun, ja vaikka aihe on kovin vieras, en aio stressata siitä. Sanoinkin kavereille, jotka ovat kohta valmistuvia uskonnonopettajia, että olin ehkä liian optimistinen valitsemieni kurssien suhteen siksi, että pidän itseäni melkein ammattilaisena kirjoittamaan siitä, mistä en tiedä yhtään mitään.
Ainoa kurssi, josta olen aika huolissani, on taidehistorian kurssi. Suomessa yritin käydä vähän vastaavaa, mutta en koskaan saanut mentyä tenttiin. Tämä on kreikkalaista, hellenististä ja roomalaista taidetta, eli erilaisia (täysin samannäköisiä) saviruukkuja, lohjenneita patsaita ja pylväitä. En ymmärrä, mitä ihmettä nämä kaikki kirjoittavat vihkoihinsa koko ajan, mistä ihmeestä ne keksivät tehdä muistiinpanoja, kun PowerPointilla on teosta teoksen jälkeen. En oikein osaa opiskella tätä. Mutta sille ei enää mitään voi, täytyy vain jotenkin yrittää päästä läpi.
Yritin jo katsella kirjakaupasta jotain kivaa tiivistettyä opasta näihin taiteen aikakausiin, mutta en oikein löytänyt ja läheltä liippaavat olivat liian kalliita.

Täällä on kursseille erilaisia suoritustapoja:
kirjallinen koe (tavallisin, voi olla essee-, monivalinta- tai täyttötehtävä),
suullinen koe (aika harvinainen, kai),
essee (mulla on aika monta, mutta ei kovin pitkiä)
portfolio tai projektityöt

Tarkoitus oli hoitaa asiat niin, että mulla olisi korkeintaan yksi koe ja loput tehtäviä, mutta koska kurssien valinnan kanssa oli viikkojen epätoivoinen säätö, niin nyt mulla on kolme koetta, joista kaksi esseekoetta. Ei tämän näin pitänyt mennä! Sen lisäksi on vielä kolme esseetä, valokuvauskurssin portfolio ja erillisiä palautettavia tehtäviä graafisen suunnittelun kurssille.
Pisteitä on tarkoitus tehdä 24, joten kyllä joskus vaihdossa jotain opiskellaankin. Ehkä?

Muilta mailta muille maille

Viime aikoina, suunnilleen pääsiäisloman loppupuolella, tuli oikein levoton olo. Sellainen, ettei oikein enää jaksaisi olla täällä, että on vähän tylsää ja haluaisi jo jotain aivan muuta. Se ei ollut koti-ikävää, vaan oikeastaan enemmänkin halua matkustaa kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, kun on jo nyt täällä kaukana. Sitten sanoin muutamalle suomalaiselle ja yhdelle eestiläiselle tytölle, että lähtekää mun kanssa Barcelonaan, ja he suostuivat. Nyt meillä on lennot, jotka maksoivat 30 euroa hengeltä ja hostellivaraus alle 50 eurolla. Pitää vain toivoa, että vulkaaniset tuhkat laskeutuvat ennen vappua, sillä lähtö on 1.5. ja takaisin tullaan neljännen päivän aamuna.
Saatan vielä lähteä myöhemmin Sisiliaan saksalaisen Julian kanssa, hän tahtoo vuokrata auton ja lupasi ajaa. Täydellistä. Itse en rupeaisi.

Täältä on periaatteessa hirveän helppo päästä Sisiliaan (lautalla), ja halpalentoja tietenkin on vaikka minne. Eräs tuttu kävi Marokossa pääsiäislomalla, eikä todennäköisesti maksanut kovin paljon. Jos tänne tulee pitkäksi aikaa, kannattaa kyllä oikeasti käydä muissa maissa samalla. Ei ainakaan tylsisty.

On jännittävää, että sama levoton olo oli iskenyt todella moneen Garden View'ssa, että on vähän tylsää ja tämä saari on vähän niin kuin nähty. Se on totta, sillä eipä täällä montaakaan paikkaa ole, missä ei olisi jo käynyt. Yksi iso asia on ehkä se, että suomalaisesta näkökulmasta ajatellen täällä ei juuri ole luontoa. Ei metsää, ei juuri vihreää, ei rauhallisia paikkojaa missä kävellä. Patikointireittejä onneksi on jonkin verran ja niillä kävin aluksi jonkin verran, kun Ruth järjesti retkiä. Nyt Ruth on lähtenyt aika yhtäkkiä vakavan henkilökohtaisen syyn takia, ja on jotenkin kummallista ajatella, että nyt jo joku lähtee eikä häntä todennäköisesti näe enää koskaan. Vaikka meidän persoonat eivät ollenkaan kohdanneet  missään vaiheessa, ilman Ruthia en olisi ehkä nähnyt montaa hienoa paikkaa täällä.

Päivityksiä.

Jotkut ovat huomauttaneet, että kommentointi blogiin ei onnistu ilman gmail-tiliä. Nyt pitäisi kaikkien onnistua kommentoimaan. Toivottavasti kommentoitte ja pistätte nimen perään, ettei tartte arvuutella :).

Laitan tämän osoitteen myös Jyväskylän yliopiston kv-palvelujen sivuille, jotta minun ei tarvitse kirjoittaa raporttia. Se tarkoittanee, että sisältö rupeaa vähän tylsemmäksi (jos mahdollista, hah) ja anonyymimmäksi. Ehkä.

Päästäisloma

Viime aikoina blogissa on ollut aika hiljaista, mikä johtuu pitkälti parin viikon pääsiäislomasta ja perheen vierailusta. Käytiin äiskän ja iskän kanssa Gozolla ja Cominolla, jotka ovat ne muut saaret täällä, joissa on mitään nähtävää. Silja, Merja ja Mia lähtivät täältä mukaan reissuun ja koska Merjan on pakko aina päästä uimaan, itsekin menin kahlaamaan jääkylmään veteen ja jo samana iltana nousi kuume. Juuri kun piti seuraavana päivänä lähteä kentälle Harria vastaan. Olihan sininen laguuni, eli äärettömän kirkas Cominon vesi ja kallioluolat saarten välissä aivan upeita, mutta ei silti olisi kannattanut olla niin varomattomasti sekä veden että auringon kanssa. Niin typerää, niin typerää!

On tietysti mahdollista, että kylmetyin jo edellisenä päivänä, pitkäperjantaina, kun olimme katsomassa pääsiäiskulkuetta Zebbugissa. Pääsiäinen on täällä iso juttu, ja Mian ja Merjan työkaveri vie joka vuosi ulkomaiset harjoittelijat katsomaan pääsiäiskulkuetta samaan paikkaan, missä itse on käynyt kymmenen vuoden ajan. Lähdin myös mukaan ja raahasin vanhemmat sinne myös, sillä ilmeisesti näin massiivinen kulkue on maltalaisten oma juttu. Samantapaista on kai jossakin Saksassa ja Sisiliassa, mutta ei kai yhtä massiivisesti monessa kaupungissa.

Homma meni niin, että noin satakunta ihmistä oli pukeutunut roomalaisiksi sotilaiksi ja Raamatun hahmoiksi, ja kulkueen muodossa hahmot tavallaan kertoivat Raamatun tarinoita. Jossakin vaiheessa kulkue kävi läheisessä kirkossa hakemassa patsaat mukaan kulkueeseen, ja ne elävöittivät tarinoita entisestään. Oli aika vaikuttavaa.

Sekin on mielenkiintoista, kuinka tavallisinkin pälliäinen näyttää komealta nahkaisessa sotisovassa. Hmm. Kuvia tulee myöhemmin.

Tänään loppui varsinaisesti mun pääsiäisloma, kun Harri lähti lentokentälle ja minä kouluun.
Vaikka on aika ikävä lomalle, toisaalta on hyvä jo päästä hommien syrjään kiinni. Saimme myös jo tietää kokeiden aikataulut (!) ja viimeinen kokeeni on 8.6. Eli periaatteessa sen jälkeen voisin lähteä Suomeen. Vaikka en kyllä ehkä ihan silloin karkaa.

Juhannus Suomessa, se on jo melkein päätetty.  :)

Kuvia.

Ihmisiä Vittoriosassa.

Golden Bay on kai saaren paras hiekkaranta (ja melkein ainoa).

Jos tykkää vaikeista kävelyreiteistä, löytyy myös rantoja, missä ei ole ketään.

Väsynyt Marta.

St. Patrick's Day. Irlantilaiset järjestivät bileet.

Sitten ihan vähän siitä, mitä kuuluu oikeasti.

Viime päivinä, ehkä jo yli viikon ajan, olen ollut vähän alakuloinen. Huomaan välillä käyttäytyväni ihmisten kanssa todella oudosti ja varovasti, välillä olen toisten seurassa aivan hiljaa.
Stressaan ehkä joistakin asioista, joita minun ei edes pitänyt ajatella täällä. Kuten niistä ns. töistä joita on ja niistä joita ei ole.
Eniten inhoan tiistaita, koska valokuvauksen opettaja on aivan kamala. Tänään on maanantai, mutta oli silti aika huono päivä. Piste i:n päälle tuli siitä, kun kesken graafisen suunnittelun tunnin tuli sähkökatko ja koneet pimenivät. Ja moniko oli tallentanut työnsä viimeiseen puoleen tuntiin? Niiiin.

Olen aloittanut kuntosalilla käynnin. Tänään saksalainen liikunnan opiskelija ja kuntosalityöntekijä Justus aikoo tulla mukaan ja katsoa mun kanssa laitteita, ja sitten tehdään minulle saliohjelma. Justus on mahtava tyyppi, eikä huoli maksua palveluistaan. Ehkä tällä hetkellä viihdyn eniten Justuksen ja tyttöystävänsä Marlinin seurassa, koska he ovat hyvällä tavalla vähän hulluja ja etenkin Justuksella on tasan yhtä huono huumorintaju kuin minulla.

Viime viikon lopulla oli kovin lämmintä, ja korkkasimme rantakauden. Olen ruskettunut aika paljon, mutta en palanut juuri ollenkaan. Sonja ja Claudia olivat kaksi päivää kotona itkemässä siksi, että olivat polttaneet nahkansa todella pahasti. Onhan se kamalaa, mutta toisaalta aika hupsua.

Eilen kävelimme kymmenen hengen porukalla pari-kolme kilometriä rosoista kalliorantaa päästäksemme ns. yksityisrannalle, eli todella pienelle suojaisalle kalliorannalle. Se saattaa muistuttaa vähän pientä laguunia. Paikka oli kovin kaunis ja monet menivät uimaan. Vesi oli ilmeisesti todella syvää siinä kohtaa, vaikka kirkkauden takia melkein luuli näkevänsä pohjaan asti. Oli hyvä vain kävellä, vaikka kengänpohjat olivat aivan liian ohuet teräväkiviseen maastoon. Oli hyvä keskittyä, olla hiljaa, enkä ehkä sanonut montaakaan sanaa koko reissun aikana.

Minulle kerrottiin, että jotkut Suomessa kyselevät silloin tällöin, mitä mulle kuuluu. Yllätyin jotenkin tosi paljon, koska ehkä ajattelin, ettei moni sillä tavalla muista, että olen hetken poissa. Mutta tuntui hirmu kivalta tietää, että mua ajatellaan vaikka olen näin kaukana.

Toivottavasti teille kaikille kuuluu hyvää, ihanat.

Osoitetta

Moi. Jos joku tahtoo lähettää mulle jotain kivaa, niin tässä vihdoin osoite:

Etunimi Sukunimi
Garden View Holiday Complex

Triq is-Sidra
Swieqi, St Julians
SWQ 3150

MALTA
 
(Joillekin olen luvannut jotakin postia, yritän lähettää ensi viikolla. Pahoittelen että kestää.)

Ei tämä kuitenkaan ole IBIZA

Viime viikolla oli taas kaikenlaista menoa ja meininkiä, niin en ole ehtinyt päivittämään. Lisäksi Garden View'n netti oli kokonaan pois käytöstä, kun myrskytuuli oli rikkonut antennin. Nyt se jo onneksi toimii, noin viikon tauon jälkeen. Aion pian käydä vaatimassa myös sitä, että saisivat netin toimimaan myös meidän huoneessa. Se toimi siellä kaksi tai kolme viikkoa sitten, muttei enää. NIIN SANOTTU langaton verkko, pyh.


Stefanien kaveri Martin oli koko viikon käymässä Saksasta. Aivan huipputyyppi, jonka kanssa oli todella mukava viettää aikaa. Huomaa kyllä, että vaikka mulla on täällä kivoja ihmisiä, niin ne eivät ole aivan samalla aaltopituudella mun kanssa, luulen. En usko, että ne ymmärtäisivät mua lähellekään sillä tavalla kuin ystävät kotona. Sitten kun yhtäkkiä tulee joku tyyppi, jonka kanssa klikkaa jotenkin tosi hyvin, on jotenkin tosi hyvä mieli. Eilen illalla kun muut olivat menneet nukkumaan, istuin vielä Stefanien keittiössä juttelemassa Martinin kanssa soundtrack-musiikista. Oli joitain samoja levyjä ja yksittäisiä kappaleitakin vielä, mistä molemmat oli olleet joskus hyvin vaikuttuneita.


Viime torstaina oli myös Erasmus-bileet Footloose-nimisessä baarissa Pacevillessä. On hyvä, että ylipäänsä saimme tietää bileistä. Joku opiskelijajärjestö tiedottaa vain University residenceen (ymmärrettävää kyllä), mutta me saadaan tietää asioista vain tuntemalla ihmisiä, joille joku on jossain kertonut jotain. Se on tyhmää, koska yliopistolla kyllä ollaan tietoisia siitä, että aika hyvä prosentti Erasmus-opiskelijoista asuu Garden View'ssa.
Oli kuitenkin älyttömän mahtava ilta monestakin syystä, eikä vähiten siksi, Footloosessa ei ollut liian täyttä. Lauantaina taas Martan synttäripäivällisen jälkeen menimme kokeilemaan Havanaa, ja se oli aivan aivan liian täynnä. Paniikkikohtaus ei ollut hirveän kaukana, kun yritimme etsiä uloskäyntiä ja ihmiset vain tunkivat ohi molempiin suuntiin, liikkumaan ei pääse, eikä happea ollut aivan hirveästi. Sitä ei oikeastaan voi ymmärtää, kuinka täyteen baarit täällä päästetään, ennen kuin kokeilee.
En suosittele menemään viikonloppuna, huh.
Keskiviikkona on St. Patrick's Day ja olisi kahdetkin bileet - toiset yliopiston asuntolassa, toiset meillä. Saa nähdä minne päätyy. Tarkoitus on ilmeisesti pukeutua irkkuteeman mukaisesti.


Tämän postauksen sisällöstä huolimatta, KYLLÄ käyn koulussa (tiedoksi äiskälle ja iskälle) enkä vain juhli koko ajan. :). Olen myös hoitanut muutaman keikkaluontoisen työjutun, joita on muutama jäljellä. Paljon rahaa ei hommista irtoa, mutta mitä sitä ei CV:n takia tekisi. Ja onhan se rahaa pienikin raha, etenkin kun kesätyöttömyys näyttää hyvin varmalta.
Hmm, gradukesä. Ei paha.

Kadut uivat tänään

Täällä satoi koko viime yön ja vielä aamulla. Bussi ajoi yli tunnin yliopistolle, ja rantabulevardille vallin yli iskeytyvät korkeat aallot kastelivat bussipysäkeillä odottelvia ihmisiä. Yksi puu oli haljennut kahtia ja muutama nakkikojun näköinen hökötys oli kaatunut. Tämä on tähän asti ehdottomasti sateisin päivä täällä.

Viikon sisään on ollut jo kolmet synttärijuhlat ja neljännet ensi torstaina. Aika rankkaa.
Huomenna piti olla grillijuhlat erään Nancyn asunnon valtavalla katolla, mutta ilmeisesti rankka sade jatkuu vielä huomenna ja ylihuomenna.

Olimme lauantaina patikoimassa St. Paul's Bayssa. Reissu kesti viitisen tuntia ja oli suhteellisen rankka. Melkein liu'uin kaltevalta kallionkielekkeeltä alas mereen, kun kävellessäni kenkien alle sattui vain irtohiekkaa, eikä mistään saanut kiinni. Putous ei olisi ollut todellakaan pitkä, korkeintaan pari metriä, mutta ihan hyvä että löysin ison irtokiven jonka iskin lujasti kallioon, ja pääsin vetämään itseni takaisin turvalliselle maaperälle. Tärisin aika paljon sen jälkeen, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Maisemat olivat komeita, laitan muutaman kuvan näytille.

Poliisikoira Monty harjoittelemassa poliisisedän kanssa.