perjantai 16. heinäkuuta 2010

Jatkuu:

http://imagodisco.blogspot.com/

Lisätkää listallenne :)

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Viimeisiä viedään

Suunnilleen viikko jäljellä keskiviikkoon ja paluuseen. Taas ovat ne ihmiset vaihtuneet, joiden kanssa viettää eniten aikaa. Jotkut niistä, joiden kanssa oli aluksi, tuntuvat jotenkin vierailta eikä heille osaa oikein puhua mitään.

Eilen oli reggae-baari Juulsin järjestämä reggae boat party ja oli vähän henkilökohtaisesti kamalaa mutta onneksi muilla oli kivaa. Oli myös tietenkin elämys nähdä Gozon ilotulitukset jostain kaukaa mereltä. Olimme ankkurissa Cominottolla, mikä on pienen pieni saari Cominon vieressä. Pilvenpolttajien omaa musiikkia, tanssia, nukkumista ja kallista kaljaa. Mutta tulipa koettua ensimmäinen boat partykin.

Kolme sivua esseetä tekemättä ja voi ei, toivottavasti sitä ei pitänyt palauttaa tänään.

Lähetin äidin nimellä ja kotiosoitteella varustetun postipaketin menemään tänään. 6,5 kiloa kenkiä ja muuta kivaa kevyempi matkalaukku tulee olemaan ihan kiva asia. Mutta eiköhän silti tule ongelmia saada kaikki mahtumaan.

Luulen, että olen valmis lähtemään täältä juuri silloin kun pitää, vaikka paluu tuskin on helppo. Kotona on erilainen elämä ja asiat, joita pitää-tehdä ja pitää-olla. Mutta se on varmaan ihan hyvä.
Tavallaan tahtoisin ottaa tällaisen irtioton uudestaankin, mutta saa nähdä.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Kokeet ja Sinkkuelämä

Kaksi koetta takana, viimeinen edessä. Tähän mennessä ovat olleet ihanan helppoja. Tai ei varsinaisesti liian helppoja, mutta kovin mahdollisia päästä läpi.

Personification of Evil -kokeessa oli kolme vaihtoehtoista esseetehtävää, joista kaikki olivat "comment upon this paragraph from the catholic catechism". Kirjoitin jotakin kukkua liittyen siihen, että miten kaikki spiritismit, horoskoopit, luonnonparannus ja magian harjoittaminen ovat kirkon näkemyksen mukaan satanistisia rituaaleja joita pitäisi välttää.

Sociology of Gender -kokeessa oli kiitettävän paljon vaihtoehtoja: esseeaiheita oli noin 10 joista piti valita yksi (!). Kirjoitin gender-sukupuolen kehittymisestä sosialisaatioteorian kautta. Oli myös käsitteenmäärittelyjä, piti valita viisi noin kymmenestä.

Taidehistorian koe on tiistaina, enkä usko läpipääsyyn ihan hirveästi. Mutta saa nähdä, voi sitä yrittää. Kreikkalaiset vaasit ja torsot, kuinka mielenkiintoista. Mitä ihmettä oikein ajattelin pari kuukautta sitten?

On muuten hassua, millaista oppia täällä saa. Koska kaikki on englanniksi, käsitteet ja ajatusketjut liittyvät nimenomaan englannin kieleen, ja niitä on välillä hirmu vaikeaa yrittää kääntää suomeksi, koska sitten menee kaikki sekaisin. Olen yrittänyt välillä selittää opiskeluista jotakin suomeksi jollekin, ja huomannut sen äärimmäisen vaikeaksi. Se tuntuu todella omituiselta: että tavallaan itsessä olisi joku erikielinen persoonallisuus, jolla on eri ominaisuuksia kuin sillä toisella.

--

Pari päivää on ollut vähän alakuloinen olo sosiaalisten suhteiden takia, mutta eilen oli äärimmäisen kiva päivä ja ilta. Koe meni aamulla hyvin, söin hyvän lounaan, otin aurinkoa, juoksin salilla monta kilometriä vaivatta ja illalla menin Idan kanssa kahville ja meillä oli hyvät keskustelut. Sitten kymmenen hengen porukalla katsomaan Sinkkuelämää 2 ja kuoharin kanssa rannalle, mistä Pacevilleen.

Sinkkuelämää oli muuten vähän huono, mutta kiva katsoa koska hei, se on Sinkkuelämää. Mutta voi kapitalismi ja materialismi sentään, oli aika naurettavaa pelleilyä välillä. Saran mielestä siinä oli itseironiaa, mutta minun mielestä se ei ainakaan tullut selvästi esille koska minä en sitä huomannut.

Nordic Barissa on koko Pacevillen bilealueen humalaisimmat ihmiset. Johtunee siitä, että monet niistä ovat pohjoismaista porukkaa, mutta huh. Jee: dj soitti Lenan Satelliten kun pyysin. Uuh. <3

maanantai 31. toukokuuta 2010

Koeviikolla on hyvä kirjoittaa blogia kun pitää vältellä opiskelua

Huomenna on koe, johon ei oikein voi ihan hirveästi enää lukea - näyttää siltä, että samat esseekysymykset kysytään suunnilleen joka syksy ja kevät.
Sepp on pelastaja. Jos emme olisi sattumalta törmänneet tänään, en olisi tajunnut ettei huominen koe välttämättä olekaan siellä, missä luennot ovat, eikä samaan aikaan. Välillä sitä miettii, kuinka törppö oikein onkaan.
Torstainakin on koe, mutta onhan siihen vähän tyhmää lukea jos on sitä ennen toinen koe - ja työläin koe on viikon kuluttua, mutta siihen nyt olisi tosi tyhmää lukea jo nyt koska ei niin paljon asiaa voi pitää päässä kerralla. Tulos? En tee oikein mitään minkään eteen. Jännittää silti aika paljon. Rakastan ristiriitaisuuksia.

Viime yönä en nukkunut kovin hyvin ja uskoin, että minun sängyssä on näkymättömiä kirppuja jotka pistelee välillä. Nyt en tiedä, oliko se totta vai ei ja kuvittelinko, aamulla vein kuitenkin petivaatteet ulos.

Olen yliopistolla ja päähän kopsahti hetki sitten pähkinä tai hemmetin kova marja. Vaarallista.
Kävimme Saran kanssa syömässä Pashassa, joka on mukava lounaspaikka yliopiston vieressä. Olen viime aikoina laiminlyönyt Meet'n'eatia, mistä yleensä haen kahvin aamuisin, ja omistaja on jo pitkään muistanut ulkoa, että otan aina kahvin maidolla mukaan ilman sokeria. Se on hyvää kahvia, paitsi että silti odotan oikeaa kahvia aika paljon.

Viime postauksen järkyttävästä vali-valista huolimatta (sitä oli myös aika paljon rivien välissä jos huomasitte) voisin viihtyä tässä yliopistossa pidempäänkin, luulen. Jos täällä olisi ystäviä, mikäs täällä olisi ollessa. Toisaalta en ymmärrä, miten tänne voisi jäädä loppuiäkseen, jos on joskus asunut muualla.
Suuri puute on mielestäni vaihtoehtokulttuurit. Ylipäänsä vaihtoehdot. Täällä on kuitenkin ilmeisesti sellainen kaikki-tuntevat-kaikki -meininki, poppimusiikki soi ja sama lista kaikkialla. Katukuvassa ei näy kovin monenlaista pukeutumista tai hiustyyliä. Erikoisin tyyli on ehkä ollut maltalaisella tytöllä, joka on värjännyt hiuksensa varmasti sata kertaa saadakseen siitä vaalean(keltaisen), samoin hän meikkaa ihonsa huomattavasti vaaleammaksi. Olen myös nähnyt joillakin miehillä pitkät hiukset, ja nekin lähinnä doom metal -keikalla.

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Ranskalaisia.

- Maltan olisi pitänyt päästä Euroviisujen finaaliin
- Euroviisujen semifinaalit ja finaali olivat ehkä paras asia viime viikkoihin
- Ensi viikolla on kokeita enkä oikein ole ollut motivoitunut opiskelija
- Tahtoisin ehkä jo kotiin koska
- Ärsyttää välillä ihan jumalattomasti kaikki täällä, lähinnä ihmiset

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Lento!!

Moi. Lennähdän Suomeen 23.6. iltapäivällä. Saa tulla hali-rutistamaan. Seuraavana päivänä otetaan vastaan lounasseuraa Turussa. ;)

Kesti kyllä aivan liian kauan jahkailla sen kanssa, mikä lento otetaan. Päädyimme Saran kanssa tulemaan samalla lennolla.
Tämä on ihan hyvä, ehtii asettautua kesäasuntoon melkein puoleksitoista vuorokaudeksi ennen kuin pitää lähteä juhannuksen viettoon - ja todennäköisesti AJAA AUTOLLA oikeanpuoleista tietä. Ää.

2246:n tytöt lähtevät huomisaamuna, tänään on läksiäiset. Silja jää kyllä vielä, mutta muiden lähtö on aika iso juttu, koska heidän kanssaan olen ollut ehkä eniten viime aikoina.
Koska heillä on ollut lähtötohinoita viime aikoina, ovat omatkin ajatukset alkaneet mennä sitä rataa, vaikka itse asiassa vasta kohta alkaa suurin rutistus: kokeet ja tehtävien palautukset. Ja se mitä haluaisi ja jaksaisi tehdä on koepakkaaminen. Rakastan pakkaamista. Ja olen vähän huolissani siitä, mitä mahtuu mukaan.

Kokeiden jälkeen lupaan itselleni pyhästi tehdä niitä asioita, mitä tulin tänne tekemään. Miettiä asioita, kuten uutta alaa ja muita lähitulevaisuuden ratkaisuja.

Odotan juhannusta ihan äärettömän paljon, mutta olen kuullut että Suomessa on ehkä paljon hyttysiä. Hyi! Eihän?

tiistai 18. toukokuuta 2010

Sisilia

Sisiliareissu oli vähän rankka mutta sen arvoinen. Ainakin erilainen matkakokemus. Nyt tiedän myös kokemuksen kautta, että matkaseura kannattaa valita tarkkaan. Julialla ja minulla oli hauskaa, mutta tapamme hoitaa asioita ja asiat, joita reissulta halusimme, olivat aika erilaiset. Olimme päivisin suurimmaksi osaksi hiljaa omissa ajatuksissamme ja katselimme nähtävyyksiä, mikä oli toisaalta hyvä. Minulla siihen vaikutti myös se, että jatkuva kommunikointi englanniksi on väsyttävää, ja siihen päälle se, että Sisiliassa pitää asioida italiaksi, on rankkaa. Siis kumpikaan meistä ei ole opiskellut italiaa, mutta onneksi on olemassa elekieli ja muutama espanjan kurssi, millä on tullut istuttua.
Ensimmäisen yön (tai noin viisi tuntia) nukuimme Trapanin lentokentällä saavuttuamme Sisiliaan. Vähän ennen aamukuutta lähti turha bussi Trapanin keskustaan - olisimme myös voineet ottaa suoraan Palermoon menevän kyydin. Palermoon kesti puolisentoista tuntia, josta suora vaihto Catanian bussiin, 3 tuntia. Oli mahtavaa katsella auringon nousevan vihreillä rinteillä, kallioilla ja kukkuloilla, mitä riitti maantien laidoilla.

Matkasimme siis aamun aikana suunnilleen saaren päästä päähän. Catania oli ihan nätti kaupunki ja hostelli (Agora hostel) oli aika siisti. Kahdeksan hengen nais-dormissa meitä oli kahtena yönä onneksi vain kolme, ja sekin ranskalaistäti meni nukkumaan ja heräsi samaan aikaan meidän kanssa, joten olosuhteet olivat aika ihanteelliset nukkumiseen.

Cataniassa huomasin aika pian, että italialainen/sisilialainen kulttuuri ei ehkä olisi pidemmän päälle minua varten. Mopoilla tai autoilla ohi päristelevien miesten ällöttävä tuijotus, huutelu ja viheltely alkoi ihan-oikeasti ahdistaa hyvin aikaisin. Ihan sama mitä he sillä yrittävät sanoa, minun mielestä se on aivan helvetin törkeää, epäkunnioittavaa ja esineellistävää.

Toisena varsinaisena päivänä herätys oli kuuden jälkeen aamulla ja lähdimme tsekkaamaan paikallista tulivuorta. Oli aivan järjetöntä, että julkinen linja-autoyhtiö järjesti Etnalle vain yhden vuoron koko päivänä. Bussi lähti kahdeksalta aamulla, kökötti vuorella kuusi tuntia ja lähti takaisin neljältä. Ihan jännää, kun ottaa huomioon kuinka paljon turisteja siellä käy.
On ehkä myönnettävä, kuinka noloja me olimme: olisi voinut olla mahdollista tajuta, että koska olemme menossa KORKEALLE VUORELLE, siellä SAATTAA OLLA KYLMÄ. Bussissa katselimme kaikkia muita ja ihmettelimme, kuinka täydellisiä idiootteja oikein olimme: muilla oli farkut, toppa- tai tuulitakit ja vaelluskengät. Meillä ei. Jouduin sitten ostamaan erittäin kalliin ja ruman hupparin.
Mutta oli se hieno vuori.

Kolmantena päivänä heräsimme myös kuuden jälkeen ja lähdimme Taorminaan. Kaunis, kaunis kaupunki ja hullun paljon turisteja. Maisemat olivat kovin hienot. Otimme hölmöjä valokuvia muinaiskreikkalaisessa teatterissa.

Illalla lähdimme vielä Palermoon, jonne olimme varanneet hostellin (Hotel Firenze) vasta edellisenä iltana. Meillä oli hyvin edullinen kahden hengen huone, mikä oli mahtavaa, mutta huoneen parveke oli tietysti erittäin vilkkaan baarikadun varrella. Kun ajattelimme vihdoin alkaa nukkua, mietin, että toivottavasti baarit sulkisivat kahdelta eikä neljältä, sillä parvekkeen ovet eivät pitäneet kovaa musiikkia poissa ollenkaan. Nukuimme silti äärettömän hyvin, ehkä aikaisten herätysten ja tuntikausien kävelemisen takia.

Seuraavana päivänä shoppailimme ja kiertelimme kaupungilla ja lähdimme takaisin lentokentälle kaikki mahdolliset vaatteet päällämme, sillä jostain kumman syystä pelkäsimme, että nyt laukkumme olivat painavampia kuin RyanAirin sallimat 10 kiloa.

Siinä oli sitten reissaamiset ainakin seuraavalle vuodelle, nimittäin rahatilanne on nyt ennätysmäisen katastrofaalinen. Vielä pitäisi muutama sata nipistää paluulentoon, mitä en ole vielä varannut.

Kuvat on päinvastaisessa järjestyksessä, koska Blogger kiukuttelee tänään. Lisään ehkä myöhemmin enemmän.
Ps. Johanna Tukiainen on seonnut lopullisesti ja mennyt kihloihin jonkun äijän kanssa, jonka se on tuntenut kolme päivää? (Hei kyllä mä seuraan uutisia, vai.)



Taormina.


Catania.


Taidetta. Taormina.


Catania yöllä.


Kelle tulee mieleen Twin Peaks, käsi ylös! Etna.


Etna.


Ei kelkkailla sitten! Etna.


"Malta goes Sicily".


Pojat ei oo koskaan nähny kameraa.

"Malta goes Sicily" osa miljoonannes.


Taideh'moo!