Kuvia.

Ihmisiä Vittoriosassa.

Golden Bay on kai saaren paras hiekkaranta (ja melkein ainoa).

Jos tykkää vaikeista kävelyreiteistä, löytyy myös rantoja, missä ei ole ketään.

Väsynyt Marta.

St. Patrick's Day. Irlantilaiset järjestivät bileet.

Sitten ihan vähän siitä, mitä kuuluu oikeasti.

Viime päivinä, ehkä jo yli viikon ajan, olen ollut vähän alakuloinen. Huomaan välillä käyttäytyväni ihmisten kanssa todella oudosti ja varovasti, välillä olen toisten seurassa aivan hiljaa.
Stressaan ehkä joistakin asioista, joita minun ei edes pitänyt ajatella täällä. Kuten niistä ns. töistä joita on ja niistä joita ei ole.
Eniten inhoan tiistaita, koska valokuvauksen opettaja on aivan kamala. Tänään on maanantai, mutta oli silti aika huono päivä. Piste i:n päälle tuli siitä, kun kesken graafisen suunnittelun tunnin tuli sähkökatko ja koneet pimenivät. Ja moniko oli tallentanut työnsä viimeiseen puoleen tuntiin? Niiiin.

Olen aloittanut kuntosalilla käynnin. Tänään saksalainen liikunnan opiskelija ja kuntosalityöntekijä Justus aikoo tulla mukaan ja katsoa mun kanssa laitteita, ja sitten tehdään minulle saliohjelma. Justus on mahtava tyyppi, eikä huoli maksua palveluistaan. Ehkä tällä hetkellä viihdyn eniten Justuksen ja tyttöystävänsä Marlinin seurassa, koska he ovat hyvällä tavalla vähän hulluja ja etenkin Justuksella on tasan yhtä huono huumorintaju kuin minulla.

Viime viikon lopulla oli kovin lämmintä, ja korkkasimme rantakauden. Olen ruskettunut aika paljon, mutta en palanut juuri ollenkaan. Sonja ja Claudia olivat kaksi päivää kotona itkemässä siksi, että olivat polttaneet nahkansa todella pahasti. Onhan se kamalaa, mutta toisaalta aika hupsua.

Eilen kävelimme kymmenen hengen porukalla pari-kolme kilometriä rosoista kalliorantaa päästäksemme ns. yksityisrannalle, eli todella pienelle suojaisalle kalliorannalle. Se saattaa muistuttaa vähän pientä laguunia. Paikka oli kovin kaunis ja monet menivät uimaan. Vesi oli ilmeisesti todella syvää siinä kohtaa, vaikka kirkkauden takia melkein luuli näkevänsä pohjaan asti. Oli hyvä vain kävellä, vaikka kengänpohjat olivat aivan liian ohuet teräväkiviseen maastoon. Oli hyvä keskittyä, olla hiljaa, enkä ehkä sanonut montaakaan sanaa koko reissun aikana.

Minulle kerrottiin, että jotkut Suomessa kyselevät silloin tällöin, mitä mulle kuuluu. Yllätyin jotenkin tosi paljon, koska ehkä ajattelin, ettei moni sillä tavalla muista, että olen hetken poissa. Mutta tuntui hirmu kivalta tietää, että mua ajatellaan vaikka olen näin kaukana.

Toivottavasti teille kaikille kuuluu hyvää, ihanat.

Osoitetta

Moi. Jos joku tahtoo lähettää mulle jotain kivaa, niin tässä vihdoin osoite:

Etunimi Sukunimi
Garden View Holiday Complex

Triq is-Sidra
Swieqi, St Julians
SWQ 3150

MALTA
 
(Joillekin olen luvannut jotakin postia, yritän lähettää ensi viikolla. Pahoittelen että kestää.)

Ei tämä kuitenkaan ole IBIZA

Viime viikolla oli taas kaikenlaista menoa ja meininkiä, niin en ole ehtinyt päivittämään. Lisäksi Garden View'n netti oli kokonaan pois käytöstä, kun myrskytuuli oli rikkonut antennin. Nyt se jo onneksi toimii, noin viikon tauon jälkeen. Aion pian käydä vaatimassa myös sitä, että saisivat netin toimimaan myös meidän huoneessa. Se toimi siellä kaksi tai kolme viikkoa sitten, muttei enää. NIIN SANOTTU langaton verkko, pyh.


Stefanien kaveri Martin oli koko viikon käymässä Saksasta. Aivan huipputyyppi, jonka kanssa oli todella mukava viettää aikaa. Huomaa kyllä, että vaikka mulla on täällä kivoja ihmisiä, niin ne eivät ole aivan samalla aaltopituudella mun kanssa, luulen. En usko, että ne ymmärtäisivät mua lähellekään sillä tavalla kuin ystävät kotona. Sitten kun yhtäkkiä tulee joku tyyppi, jonka kanssa klikkaa jotenkin tosi hyvin, on jotenkin tosi hyvä mieli. Eilen illalla kun muut olivat menneet nukkumaan, istuin vielä Stefanien keittiössä juttelemassa Martinin kanssa soundtrack-musiikista. Oli joitain samoja levyjä ja yksittäisiä kappaleitakin vielä, mistä molemmat oli olleet joskus hyvin vaikuttuneita.


Viime torstaina oli myös Erasmus-bileet Footloose-nimisessä baarissa Pacevillessä. On hyvä, että ylipäänsä saimme tietää bileistä. Joku opiskelijajärjestö tiedottaa vain University residenceen (ymmärrettävää kyllä), mutta me saadaan tietää asioista vain tuntemalla ihmisiä, joille joku on jossain kertonut jotain. Se on tyhmää, koska yliopistolla kyllä ollaan tietoisia siitä, että aika hyvä prosentti Erasmus-opiskelijoista asuu Garden View'ssa.
Oli kuitenkin älyttömän mahtava ilta monestakin syystä, eikä vähiten siksi, Footloosessa ei ollut liian täyttä. Lauantaina taas Martan synttäripäivällisen jälkeen menimme kokeilemaan Havanaa, ja se oli aivan aivan liian täynnä. Paniikkikohtaus ei ollut hirveän kaukana, kun yritimme etsiä uloskäyntiä ja ihmiset vain tunkivat ohi molempiin suuntiin, liikkumaan ei pääse, eikä happea ollut aivan hirveästi. Sitä ei oikeastaan voi ymmärtää, kuinka täyteen baarit täällä päästetään, ennen kuin kokeilee.
En suosittele menemään viikonloppuna, huh.
Keskiviikkona on St. Patrick's Day ja olisi kahdetkin bileet - toiset yliopiston asuntolassa, toiset meillä. Saa nähdä minne päätyy. Tarkoitus on ilmeisesti pukeutua irkkuteeman mukaisesti.


Tämän postauksen sisällöstä huolimatta, KYLLÄ käyn koulussa (tiedoksi äiskälle ja iskälle) enkä vain juhli koko ajan. :). Olen myös hoitanut muutaman keikkaluontoisen työjutun, joita on muutama jäljellä. Paljon rahaa ei hommista irtoa, mutta mitä sitä ei CV:n takia tekisi. Ja onhan se rahaa pienikin raha, etenkin kun kesätyöttömyys näyttää hyvin varmalta.
Hmm, gradukesä. Ei paha.

Kadut uivat tänään

Täällä satoi koko viime yön ja vielä aamulla. Bussi ajoi yli tunnin yliopistolle, ja rantabulevardille vallin yli iskeytyvät korkeat aallot kastelivat bussipysäkeillä odottelvia ihmisiä. Yksi puu oli haljennut kahtia ja muutama nakkikojun näköinen hökötys oli kaatunut. Tämä on tähän asti ehdottomasti sateisin päivä täällä.

Viikon sisään on ollut jo kolmet synttärijuhlat ja neljännet ensi torstaina. Aika rankkaa.
Huomenna piti olla grillijuhlat erään Nancyn asunnon valtavalla katolla, mutta ilmeisesti rankka sade jatkuu vielä huomenna ja ylihuomenna.

Olimme lauantaina patikoimassa St. Paul's Bayssa. Reissu kesti viitisen tuntia ja oli suhteellisen rankka. Melkein liu'uin kaltevalta kallionkielekkeeltä alas mereen, kun kävellessäni kenkien alle sattui vain irtohiekkaa, eikä mistään saanut kiinni. Putous ei olisi ollut todellakaan pitkä, korkeintaan pari metriä, mutta ihan hyvä että löysin ison irtokiven jonka iskin lujasti kallioon, ja pääsin vetämään itseni takaisin turvalliselle maaperälle. Tärisin aika paljon sen jälkeen, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Maisemat olivat komeita, laitan muutaman kuvan näytille.

Poliisikoira Monty harjoittelemassa poliisisedän kanssa.

Suomi-Malta 3.4.