Sitten ihan vähän siitä, mitä kuuluu oikeasti.

Viime päivinä, ehkä jo yli viikon ajan, olen ollut vähän alakuloinen. Huomaan välillä käyttäytyväni ihmisten kanssa todella oudosti ja varovasti, välillä olen toisten seurassa aivan hiljaa.
Stressaan ehkä joistakin asioista, joita minun ei edes pitänyt ajatella täällä. Kuten niistä ns. töistä joita on ja niistä joita ei ole.
Eniten inhoan tiistaita, koska valokuvauksen opettaja on aivan kamala. Tänään on maanantai, mutta oli silti aika huono päivä. Piste i:n päälle tuli siitä, kun kesken graafisen suunnittelun tunnin tuli sähkökatko ja koneet pimenivät. Ja moniko oli tallentanut työnsä viimeiseen puoleen tuntiin? Niiiin.

Olen aloittanut kuntosalilla käynnin. Tänään saksalainen liikunnan opiskelija ja kuntosalityöntekijä Justus aikoo tulla mukaan ja katsoa mun kanssa laitteita, ja sitten tehdään minulle saliohjelma. Justus on mahtava tyyppi, eikä huoli maksua palveluistaan. Ehkä tällä hetkellä viihdyn eniten Justuksen ja tyttöystävänsä Marlinin seurassa, koska he ovat hyvällä tavalla vähän hulluja ja etenkin Justuksella on tasan yhtä huono huumorintaju kuin minulla.

Viime viikon lopulla oli kovin lämmintä, ja korkkasimme rantakauden. Olen ruskettunut aika paljon, mutta en palanut juuri ollenkaan. Sonja ja Claudia olivat kaksi päivää kotona itkemässä siksi, että olivat polttaneet nahkansa todella pahasti. Onhan se kamalaa, mutta toisaalta aika hupsua.

Eilen kävelimme kymmenen hengen porukalla pari-kolme kilometriä rosoista kalliorantaa päästäksemme ns. yksityisrannalle, eli todella pienelle suojaisalle kalliorannalle. Se saattaa muistuttaa vähän pientä laguunia. Paikka oli kovin kaunis ja monet menivät uimaan. Vesi oli ilmeisesti todella syvää siinä kohtaa, vaikka kirkkauden takia melkein luuli näkevänsä pohjaan asti. Oli hyvä vain kävellä, vaikka kengänpohjat olivat aivan liian ohuet teräväkiviseen maastoon. Oli hyvä keskittyä, olla hiljaa, enkä ehkä sanonut montaakaan sanaa koko reissun aikana.

Minulle kerrottiin, että jotkut Suomessa kyselevät silloin tällöin, mitä mulle kuuluu. Yllätyin jotenkin tosi paljon, koska ehkä ajattelin, ettei moni sillä tavalla muista, että olen hetken poissa. Mutta tuntui hirmu kivalta tietää, että mua ajatellaan vaikka olen näin kaukana.

Toivottavasti teille kaikille kuuluu hyvää, ihanat.