Barcelona

Rakastuin vähän tuossa viime viikolla.

Barcelonaan. Aivan äärettömän kaunis hippikaupunki, jossa ihmiset eivät näytä toistensa kopioilta ja meikatut miehet voivat kulkea käsi kädessä. Katusoittajat soittivat omituista musiikkia omituisilla soittimilla, ohikulkijoilla oli aina aivan hoopot ja mukavannäköiset housut. Löysin Sparin ja kävin ostoksilla. En ostanut ensimmäiseltä enkä kymmenenneltäkään thaihierojalta hierontaa rannalla. En mennyt Sagrada "Sangria" Familiaan sisälle, koska se oli liian kallista eikä ehkä sen arvoista, Dennis oli sanonut (Maarten kyllä haukkui myöhemmin hulluksi naiseksi, kun en mennyt maailman kuuluisimpaan kirkkoon sisälle).

Kävelin Parc Güellissa, valtavassa puistossa kukkulalla ja sinne pääsi nousemaan monilla liukuportailla. Ja niitä puita oli paljon ja kaikki oli vihreää! Tajusin, kuinka hirveän tärkeitä vihreys ja metsä ja puut ovat minulle (Maltalla on kovin vähän puita ja nyt kaikki ns. luonto on jo melkein keltaista). Kävin katsomassa härkätaistelua vaikken oikeastaan halunnut, ja se oli ihan hirveää ja vähän alkoi vihastuttaa. Oli jotenkin irvokas se koko tapahtuma, ja ihmiset nauroivat ja minua oksetti: ensin se härkä huumataan ja stressataan vihaiseksi, sitten sitä tökitään piikeillä niin että se vuotaa verta, ja kun se on heikko, joku helvetin julkkis tulee ja tekee täyskaadon ja kaikki hurraavat. Ja tämä tapahtui kuusi kertaa, luulen (jäimme näkemään vain puolet), samalla kaavalla mitään muuttamatta, kuin huono pornoelokuva. Ja niin monta elämää lopetettiin niin niin turhaan.

Majapaikkamme oli Hip Karma hostel, joka oli älyttömän siisti, mukava ja savuton. Suosittelen ehdottomasti jos tahtoo hyvää halvalla.
Viimeisenä iltana joimme maailman kalleimmat ja isoimmat sangrialasilliset, koska halusimme olla hyviä turisteja, ja sitten alkoi kaatosade joka jatkui vaimeampana vielä seuraavana päivänä, kun piti lähteä hostellista pois eivätkä kaikki vaatteet olleet vielä kuivia. Kävimme H&M:llä ja olin ällöttävän onnellinen siitä. Kävelimme koko päivän sateessa eikä Picasso-museo ollut edes auki. Lähdimme ajoissa lentokentälle koska oli kylmä, märkä eikä mitään tekemistä, enkä nukkunut sinä vuorokautena viittä minuuttia pidempään.

Kymmenen tunnin kentällä nuhjailun jälkeen koneen noustessa otin Siljan käsivarren pihtiotteeseen ja pelkäsin enemmän kuin koskaan, että nyt on liikaa turbulenssia eikä konetta saa kohta enää vakautettua ja se on sitten siinä. Se oli erittäin omituista pelkoa, hirveän absurdia, sillä vaikka olin oikeasti todella paniikissa, tajusin samalla että pelko on tyhmää, koska en voi itse mitenkään vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu.

Vähän karmaisee ajatus, että ennen kesäkuun loppua täytyy lentää vielä kolmesti. Mitenkä sitä vanhetessaan hankkii itselleen enemmän ja enemmän pelkoja?

Rakkautta on, ettei jää auton alle.

Turistikuva, Arc de Triumph.

Turistikuva, SPAR!!

"Hei siellä, mulla oli ikävä".

Rakkautta on olla toisen aurinkovarjo.

Iso mies La Ramblalla.

Metrotunnelissa on tunnelmaa.

Jooo ei menty sisälle, deal with it.

Mutta oli se ihan kiva.

Härkä-areena.

Tää jätkä on mun idoli, jos se pääsee tuosta pois ilman lommoja. Huom. mäkinen maasto.

                                                  Kaupunkimaisemaa Parc Güellin päältä.

Hajatuksia

En tiedä miksi, mutta olen alkanut ajatella Suomea aika paljon, vaikka ei yhtään pitäisi. Olen nostalgisoinut viime-, edellis- ja sitä-edelliskesää ja kuinka ne varmaan olivat elämän parasta aikaa (muka?). Olen ajatellut ystäviä Suomessa ja sitä kuinka korvaamattomia niin monet on. Katselen kerran päivässä ex-työkkärin tarjontaa ja murehdin raha-asioita ja jännitän ensi kesää ja syksyä ja mietin, hakeako pidempiaikaisia töitä vai lähteä opiskelemaan lisää.
H sanoi, että älä ala vielä valmistautua lähtöön. Se on ihan totta, mutta kun on niin paljon lähtöjä, aika juoksee eikä mitään saa tehtyä. Ruth lähti, Stefania lähti ollessani Barcelonassa, Martan läksiäiset olivat perjantaina. On raivostuttavaa, kuinka ajattelemattomia ihmiset ovat välillä.

Meillä on täällä Garden Viewssa käytännössä kaksi ryhmittymää (tietysti jonkinlaisella liikkumavaralla, mutta pääpiirteittäin). Eurooppa on jaettu suunnilleen keskeltä kahtia itä-länsi -suunnassa: syksyllä tulleet, "vanhat", ovat pääasiassa italialaisia ja espanjalaisia, jotka ovat sitä mieltä, ettei bileet ole bileet jos niissä ei huudeta ja riehuta hulluna. Me "uudet" olemme lähinnä Saksasta, Itävallasta ja Suomesta, ja arvostamme ehkä kämppäbileissä enemmän keskustelua emmekä pidä järjetöntä huutamista aivan tarpeellisena.

Koska me uudet ja "tylsät" olemme pikkuhiljaa ottaneet ylivoima-aseman (vanhoista iso osa on lähtenyt alkukevään aikana), bileet ovat ehkä hiljaisempia, ja italia-espanjatyttöjä masentaa kun on hirveän tylsää, ja sitten kuitenkin on pakko tulla yhden läksiäisiin sitä toitottamaan. Joskus tosiaan muistaa, että suurin osa täällä on nuorempia ja asuvat kotimaassaan vielä kotona.

No, Martan läksiäiset eivät menneet aivan mahtavasti, mutta eipä Marta sitten päässyt edes lähtemään. Tieto lennon peruuntumisesta Barcelonaan tuli tuntia ennen kentälle lähtöä.

Toivottavasti keskiviikkoon mennessä Vulkaaniset Tuhkat (tm) ovat jossain kaukana, sillä mielelläni voisin lentää Sisiliaan.
On myös jännää, kuinka suomen kieli tuntuu käyvän yhä huonommaksi. Jotenkin tuntuu, että on niin kaukana siitä, eikä oikein osaa kirjoittaa hyvin. Tankerosuomea kyllä. Vähän tyhmää on myös se, ettei englantikaan täällä suorastaan parane, koska joutuu vähän yksinkertaistamaan ilmaisua puhuessaan monille kavereille, eikä edes satu viettämään aikaa brittiläisten, yhdysvaltalaisten tai maltalaisten kanssa (kannattaa siis valita kaverinsa tarkkaan ;)). Tankeroenglantia siis myös. Yhtä tankeroa tämä elämä, sitten.

EDIT: Nostin juuri äsken ensimmäisen kerran opintolainaa ja se oli ihan hirveää. Näen mielessäni itseni velkavankeudessa vielä 120 vuoden päästä.

Lähtöjä, paluita (onpa hieno epäsana)

Varasin sitten lennot Sisiliaankin. Olemme siellä Julian kanssa neljä päivää ja yritämme saada vuokrattua auton. Se olisi vallan mahtavaa, etenkin kun allekirjoittaneen ei tarvitse ajaa. 12.5. on lähtö.


Tämän viikon lauantaina on kuitenkin ensin vuorossa Barcelona. Koska Jyväskylä-vappu jää hyvin harmittavasti väliin tänä vuonna, on ihan hyvä vaihtoehto olla Espanjassa.

Ainakin yksi lentolippu pitäisi vielä ostaa, nimittäin paluulento Suomeen. Jotenkin olen halunnut vähän lykätä sitä, koko ajatusta että kohta täytyy palata siihen oikeaan elämään kaikkine arkihuolineen. Tämä välitila on nimittäin uskomattoman rentouttavaa ja mahtavaa. Tämä aika oli juuri oikea, ja oli paras päätös lähteä.

Toisaalta, tiedän että kotomaassa odottaa kasa aivan ihania ihmisiä, joita on välillä ollut ikävä ja joiden olemassaoloa osaa ehkä nyt arvostaa vielä enemmän. Ja hei, kiitos Tatun, mua odottaa myös lippu Lady Gagan keikalle lokakuussa!

Vaikka ikävä tätä elämää ja varmasti joitakin ihmisiä kohtaan tulee, niin aikansa kutakin. Salla saattoi sanoa niin palattuaan omasta vaihtovuodestaan, ja se oli hyvin sanottu.
Lupaan pyhästi, etten kuulu niihin palaaviin vaihtareihin, jotka sanovat, että olipa tylsää tulla Suomeen koska Suomi on tylsä ja nähty. :)

Käyn myös koulussa.

Koko Garden View on hiljainen, koska kaikki koe- ja tehtäväaikataulut ovat tulleet ja yhtäkkiä kaikki ovat alkaneet tekemään hirveästi töitä. Itsekin päätin ryhtyä yhden teologian tehtävän kimppuun, ja vaikka aihe on kovin vieras, en aio stressata siitä. Sanoinkin kavereille, jotka ovat kohta valmistuvia uskonnonopettajia, että olin ehkä liian optimistinen valitsemieni kurssien suhteen siksi, että pidän itseäni melkein ammattilaisena kirjoittamaan siitä, mistä en tiedä yhtään mitään.
Ainoa kurssi, josta olen aika huolissani, on taidehistorian kurssi. Suomessa yritin käydä vähän vastaavaa, mutta en koskaan saanut mentyä tenttiin. Tämä on kreikkalaista, hellenististä ja roomalaista taidetta, eli erilaisia (täysin samannäköisiä) saviruukkuja, lohjenneita patsaita ja pylväitä. En ymmärrä, mitä ihmettä nämä kaikki kirjoittavat vihkoihinsa koko ajan, mistä ihmeestä ne keksivät tehdä muistiinpanoja, kun PowerPointilla on teosta teoksen jälkeen. En oikein osaa opiskella tätä. Mutta sille ei enää mitään voi, täytyy vain jotenkin yrittää päästä läpi.
Yritin jo katsella kirjakaupasta jotain kivaa tiivistettyä opasta näihin taiteen aikakausiin, mutta en oikein löytänyt ja läheltä liippaavat olivat liian kalliita.

Täällä on kursseille erilaisia suoritustapoja:
kirjallinen koe (tavallisin, voi olla essee-, monivalinta- tai täyttötehtävä),
suullinen koe (aika harvinainen, kai),
essee (mulla on aika monta, mutta ei kovin pitkiä)
portfolio tai projektityöt

Tarkoitus oli hoitaa asiat niin, että mulla olisi korkeintaan yksi koe ja loput tehtäviä, mutta koska kurssien valinnan kanssa oli viikkojen epätoivoinen säätö, niin nyt mulla on kolme koetta, joista kaksi esseekoetta. Ei tämän näin pitänyt mennä! Sen lisäksi on vielä kolme esseetä, valokuvauskurssin portfolio ja erillisiä palautettavia tehtäviä graafisen suunnittelun kurssille.
Pisteitä on tarkoitus tehdä 24, joten kyllä joskus vaihdossa jotain opiskellaankin. Ehkä?

Muilta mailta muille maille

Viime aikoina, suunnilleen pääsiäisloman loppupuolella, tuli oikein levoton olo. Sellainen, ettei oikein enää jaksaisi olla täällä, että on vähän tylsää ja haluaisi jo jotain aivan muuta. Se ei ollut koti-ikävää, vaan oikeastaan enemmänkin halua matkustaa kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, kun on jo nyt täällä kaukana. Sitten sanoin muutamalle suomalaiselle ja yhdelle eestiläiselle tytölle, että lähtekää mun kanssa Barcelonaan, ja he suostuivat. Nyt meillä on lennot, jotka maksoivat 30 euroa hengeltä ja hostellivaraus alle 50 eurolla. Pitää vain toivoa, että vulkaaniset tuhkat laskeutuvat ennen vappua, sillä lähtö on 1.5. ja takaisin tullaan neljännen päivän aamuna.
Saatan vielä lähteä myöhemmin Sisiliaan saksalaisen Julian kanssa, hän tahtoo vuokrata auton ja lupasi ajaa. Täydellistä. Itse en rupeaisi.

Täältä on periaatteessa hirveän helppo päästä Sisiliaan (lautalla), ja halpalentoja tietenkin on vaikka minne. Eräs tuttu kävi Marokossa pääsiäislomalla, eikä todennäköisesti maksanut kovin paljon. Jos tänne tulee pitkäksi aikaa, kannattaa kyllä oikeasti käydä muissa maissa samalla. Ei ainakaan tylsisty.

On jännittävää, että sama levoton olo oli iskenyt todella moneen Garden View'ssa, että on vähän tylsää ja tämä saari on vähän niin kuin nähty. Se on totta, sillä eipä täällä montaakaan paikkaa ole, missä ei olisi jo käynyt. Yksi iso asia on ehkä se, että suomalaisesta näkökulmasta ajatellen täällä ei juuri ole luontoa. Ei metsää, ei juuri vihreää, ei rauhallisia paikkojaa missä kävellä. Patikointireittejä onneksi on jonkin verran ja niillä kävin aluksi jonkin verran, kun Ruth järjesti retkiä. Nyt Ruth on lähtenyt aika yhtäkkiä vakavan henkilökohtaisen syyn takia, ja on jotenkin kummallista ajatella, että nyt jo joku lähtee eikä häntä todennäköisesti näe enää koskaan. Vaikka meidän persoonat eivät ollenkaan kohdanneet  missään vaiheessa, ilman Ruthia en olisi ehkä nähnyt montaa hienoa paikkaa täällä.

Päivityksiä.

Jotkut ovat huomauttaneet, että kommentointi blogiin ei onnistu ilman gmail-tiliä. Nyt pitäisi kaikkien onnistua kommentoimaan. Toivottavasti kommentoitte ja pistätte nimen perään, ettei tartte arvuutella :).

Laitan tämän osoitteen myös Jyväskylän yliopiston kv-palvelujen sivuille, jotta minun ei tarvitse kirjoittaa raporttia. Se tarkoittanee, että sisältö rupeaa vähän tylsemmäksi (jos mahdollista, hah) ja anonyymimmäksi. Ehkä.

Päästäisloma

Viime aikoina blogissa on ollut aika hiljaista, mikä johtuu pitkälti parin viikon pääsiäislomasta ja perheen vierailusta. Käytiin äiskän ja iskän kanssa Gozolla ja Cominolla, jotka ovat ne muut saaret täällä, joissa on mitään nähtävää. Silja, Merja ja Mia lähtivät täältä mukaan reissuun ja koska Merjan on pakko aina päästä uimaan, itsekin menin kahlaamaan jääkylmään veteen ja jo samana iltana nousi kuume. Juuri kun piti seuraavana päivänä lähteä kentälle Harria vastaan. Olihan sininen laguuni, eli äärettömän kirkas Cominon vesi ja kallioluolat saarten välissä aivan upeita, mutta ei silti olisi kannattanut olla niin varomattomasti sekä veden että auringon kanssa. Niin typerää, niin typerää!

On tietysti mahdollista, että kylmetyin jo edellisenä päivänä, pitkäperjantaina, kun olimme katsomassa pääsiäiskulkuetta Zebbugissa. Pääsiäinen on täällä iso juttu, ja Mian ja Merjan työkaveri vie joka vuosi ulkomaiset harjoittelijat katsomaan pääsiäiskulkuetta samaan paikkaan, missä itse on käynyt kymmenen vuoden ajan. Lähdin myös mukaan ja raahasin vanhemmat sinne myös, sillä ilmeisesti näin massiivinen kulkue on maltalaisten oma juttu. Samantapaista on kai jossakin Saksassa ja Sisiliassa, mutta ei kai yhtä massiivisesti monessa kaupungissa.

Homma meni niin, että noin satakunta ihmistä oli pukeutunut roomalaisiksi sotilaiksi ja Raamatun hahmoiksi, ja kulkueen muodossa hahmot tavallaan kertoivat Raamatun tarinoita. Jossakin vaiheessa kulkue kävi läheisessä kirkossa hakemassa patsaat mukaan kulkueeseen, ja ne elävöittivät tarinoita entisestään. Oli aika vaikuttavaa.

Sekin on mielenkiintoista, kuinka tavallisinkin pälliäinen näyttää komealta nahkaisessa sotisovassa. Hmm. Kuvia tulee myöhemmin.

Tänään loppui varsinaisesti mun pääsiäisloma, kun Harri lähti lentokentälle ja minä kouluun.
Vaikka on aika ikävä lomalle, toisaalta on hyvä jo päästä hommien syrjään kiinni. Saimme myös jo tietää kokeiden aikataulut (!) ja viimeinen kokeeni on 8.6. Eli periaatteessa sen jälkeen voisin lähteä Suomeen. Vaikka en kyllä ehkä ihan silloin karkaa.

Juhannus Suomessa, se on jo melkein päätetty.  :)