tiistai 2. helmikuuta 2010

Kun tuntiviisari kiertää ympyrän, minä olen pois

Alle 12 tuntia bussin lähtöön. Hieman yli vuorokausi, niin pitäisi olla perillä. En ehkä aio nukkua tänään ollenkaan, sulatetussa jääkaapissa odottaa yksi energiajuoma.
Viime yönä näin hirveää unta, olin testaamassa Särkänniemen uutta kieputinlaitetta, olin kauhusta kankeana enkä edes päässyt niille kesätöihin, koska: "onko sulta koskaan jäänyt paikka saamatta siksi, että sulta puuttuu huumorintaju?"

Eilisilta meni kokonaisvaltaisen pahan olon kourissa. Ehkä voin sitten tänään olla reipas ja rohkea enkä itkeskellä yhtään.

Eniten tämä kaikki on vain todella omituista, kun ei yhtään osaa kuvitella millaista elämä on huomenna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti