"What were you going to LIDL for?"

Eilen alkoi koulu ja jännitti ihan hirveästi. Meille ei ollut nimetty ketään tutoreita tai muita, jotka voisivat kertoa kaikista käytännön elämän asioista. Esimerkiksi voi olla joskus hyödyllistä tietää etukäteen, saako luennoilla syödä tai juoda, pääseekö sisään jos on myöhässä tai voiko poistua aikaisemmin. Löysimme S:n kanssa bussipysäkin, joka oli aika kaukana ja pelästyimme kohta bussiin noussutta lipuntarkastajaa. En ollut edes ajatellut, että ne bussilipukkeet pitäisi säilyttää matkan ajan, koska busseissa on lähes aina vain etuovi, joten sinne ei oikein pääse maksamatta. Onneksi olin rypistänyt lipun laukun etutaskuun.

Siitä lähtien päivä menikin oikeastaan päin mäntyä. Opiskelu-urani täällä ei alkanut kovin mieltä ylentävästi: teologian kurssin opettaja ei saapunut paikalle. Seuraava luento olikin yllättävän rento ja hauska. Tutustuin mukaviin belgialaisiin poikiin, Seppiin ja Martiniin, jotka vähän ihmettelivät, miksi olin halunnut Catholic Social Teaching -kurssille, vaikka meillä päin ei olla katolisia.
Iltapäivällä oli mainonnan suunnitteluun liittyvä Design and Creative Processes 2 -kurssi, joka - hupsista vaan - oli alkanut jo syksyllä. Mutta ei siinä mitään: kun muut tekivät jo harjoitustaan, opettaja piti meille kolmelle vaihtarille privaattiluennon ja opasti tehtävän tekemisessä. Ensimmäisenä piti suunnitella ruokalista valmiin tekstin kera, mustavalkoisena ja ilman grafiikoita. Melkein muistin InDesignin perusteet. Haastavaa mutta mukavaa.

Kotiinlähtö olikin sitten kovin haastavaa. Etsimme bussipysäkkiä ehkä vartin ja soitimme sitten juuri tapaamallemme Åsalle, joka oli lähdössä kävellen kohti asuntolaa. Hän oli kiltti ja tuli takaisin päin hakemaan meidät matkaan. Yliopiston ja Garden View'n välinen matka on aika rasittava niin kävellen kuin bussilla. Kävellen on ylämäkeä ja pitkä, kapea ja mutkitteleva tie peltojen keskellä, ei katuvaloja eikä tietenkään jalkakäytäviä. Pimeällä en ehkä aio uskaltaa kävellä. Bussipysäkeille taas on matkaa ja bussimatka kestää kävelyä kauemmin.
Kävimme matkalla Lidlissä (olin superonnellinen nähdessäni ensimmäisenä päivänä Lidlin mainoksen) ja ostin asioita, joita pikkukaupoista ei tähän mennessä ole löytynyt. Sitten käveleminen oli tietenkin vielä vaikeampaa painavan paperikassin kanssa. Puolivälissä Åsa ehdotti liftaamista. Parin minuutin kuluttua auto pysähtyi ja otti meidät kyytiin. Mies oli mukava ja  sanoi, että oli itse asiassa ollut menossa kotiin ihan toiseen suuntaan, kunnes oli nähnyt meidät isoine kasseinemme tien varressa, eikä yhtään tajunnut miksi olimme halunneet käydä Lidlissä. Jos kyyti ei olisi tullut, en tiedä koska olisimme olleet perille.

Saimme Garden View'n vastaanotosta avaimet, sillä tänään meidän oli vihdoin määrä muuttaa uuteen asuntoon. Menimme sisään ja järkytyimme, kun siellä oli jonkun ihmisen tavarat levällään. Ketään ei näkynyt missään mutta toinen huone oli tyhjä. S pelästyi, että ei kai meidän vain ole tarkoitus nukkua samassa pienessä huoneessa (jossa on kaksi sänkyä). Vastaanoton mies aikansa ihmetteli ja sanoi minulle, että eikö vain minun pitänytkin muuttaa sinne. Vastasimme, että olemme kyllä tehneet varauksen yhteisestä huoneesta. Sitten mies penkoi papereitaan ja totesi, että S muuttaa asuntoon torstaina.
Pitkän ja rankan päivän jälkeen ajatus monesta päivästä jonkun vieraan ihmisen kanssa samassa asunnossa tuntui aika raskaalta. Kipeällä jalalla oli myös aika helvettiä muuttaa tavarat korttelin toiselle puolelle, mutta onneksi S oli auttamassa.

Puhuin vielä illalla H:n kanssa, vasta toista kertaa. Yllättävää kyllä, ei tunnu että olemme toisistamme kovinkaan kaukana. Ainakaan vielä ei ole ollut hurja ikävä, ensimmäistä iltaa lukuunottamatta.
Illalla S, espanjalainen Marta ja minä söimme vielä pastaa ja jumitimme S:n asunnossa, mutta aikainen nukkumaanmeno tuntui kaikista hyvältä idealta.